Yleiskaavassa Keskuspuiston osiin kohdistettuja rakentamismerkintöjä on ansaitusti kritisoitu julkisuudessa. Itä-Helsingin luontoalueisiin kohdistuvat uhkat ovat jääneet vähemmälle huomiolle, vaikka meitä itähelsinkiläisiä on paljon. Lähiöidemme metsillä, luonnonrannoilla, niityillä ja 1500-luvulta saakka viljellyillä pelloilla on meille vastaava merkitys kuin Keskuspuistolla on sen tuntumassa asuville.
Itä-Helsingissä on useampia osittain päällekkäisiä vihersormia. Niistä yksi kulkee Laajasalosta Vartiosaaren, Ramsinniemen, Meri-Rastilan metsän, Rastilan kartanon ympäristön ja Mustavuoren kautta Östersundomiin. Toinen etenee Kivinokasta Viikin kautta Kivikkoon ja kolmas on Uutelasta Mustavuoreen suuntautuva vihersormi. Nämä kaikki ovat tärkeitä niin virkistyksellisesti kuin luonnonkin kannalta ja ne tulee säilyttää.
Valitettavasti ehdotettu yleiskaava ei tätä tunnista, sillä toteutuessaan se kaventaisi vihersormia monin paikoin merkittävästi. Myös uudet raidehankkeet uhkaavat useassa kohdassa vihersormien jatkuvuutta. Raideliikenne tuleekin suunnitella luontoalueet säilyttävästi niin, että sen sijoittelussa hyödynnetään jo olemassa olevia kulkuväyliä.
Itä-Helsingin osalta kaavoja koskevat muistutukset ja lausunnot on sivuutettu vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi Uudenmaan ELY-keskuksen, Uudenmaan liiton, Museoviraston ja ympäristölautakunnan Vartiosaaren ja/tai Ramsinniemen säilyttämistä puoltavia lausuntoja ei ole huomioitu. Lisäksi yleiskaavaehdotukseen oli muistutusajan jälkeen lisätty muuttavaa maankäyttöä Kivinokalle. Tästä ei ole ollut mahdollista lausua missään vaiheessa prosessia.
Kaupungin kasvu ei edellytä luontoalueille rakentamista. Luonto- ja kulttuuriarvot huomioivalla suunnittelulla on mahdollista säilyttää Itä-Helsingissäkin se, mikä tekee siitä viihtyisän: alueen metsäinen ja merellinen luonto. Väestönkasvu voidaan sijoittaa jo rakennetuille alueille. Tukholmassa mittava uudisrakentaminen on suunniteltu viheralueita uhraamatta. Luovuutta käyttämällä sama onnistuu myös Helsingissä.
Luontoalueille rakentaminen olisi lyhytnäköinen ja vanhanaikainen ratkaisu, sillä muualla monet kaupungit pyrkivät pikemminkin lisäämään viherpinta-alaansa. Olemassa olevien viheralueiden säilyttäminen on huomattavasti helpompaa kuin uusien rakentaminen.
Luonnon terveysvaikutukset ovat tiedossa, samoin se, että luonnon monimuotoisuuskadon pysäyttäminen edellyttää toimenpiteitä kaupungeissakin.
On siis syytä säilyttää luontoa siellä, missä sitä vielä on. Myös Itä-Helsingissä.
Helsingissä 04.09.2016
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry
Herttoniemi-seura ry
Laajasalo – Degerö Seura ry
Koillis Seura ry
Kontula-Seura ry
Kulosaarelaiset ry – Brändöborna rf
Marjaniemi-Seura ry
Mellunmäki-seura ry
Pro Meri-Rastila
Puotila-seura ry
Roihuvuori-Seura ry
Santahamina-Seura ry
Stansvikin kyläyhdistys ry
Tammisaloseura ry – Tammelund Sällskapet rf
Vartiosaari-seura ry
Viikki-Seura ry
Vuosaari-Seura ry
Östersundom-seura ry
Lisätietoja:
Hanna-Leena Ylinen, hlylinen(at)gmail.com
Riitta Malve-Tamminen, puh. 050 5718146, riittamalve(at)gmail.com
Matti Lipponen, matti.lipponen(at)helsinki.fi